Olen tunneihminen. Skorpionin perusluonne ilmentyy minussa niin onnessa kuin surussakin. Sata-nolla eikä harmaansävyjä ollenkaan. Työelämässä olen jo oppinut rajoittamaan reaktioitani mutta huomaan sen samalla rajoittavani luovuuttani. Mutta yksityiselämässäni ei ole moniakaan tilanteita joissa tunteeni eivät näkyisi, kuuluisi ja toisinaan myös tuntuisi.
Odotan reaktioita myös muilta ihmisiltä ympärilläni. (Nyt puhutaan siis tärkeistä ihmisistä joiden sanoilla ja teoilla on väliä, ei kenestä tahansa hyvän päivän tutusta). Odotan merkkejä joilla näen ja ehkä kuulenkin miten henkilö on reagoinut sanoihin, eleisiin ja tekoihin. Ja kun niitä ei ole / tule.. koen että sillä toisella ei ole (riittävästi) tunnetta minua kohtaan. En ole hänelle tärkeä. Toisin sanoen olen hänelle yhdentekevä. Ihmissuhteissa tämä muodostaa ongelman. Kysyn itseltäni; voiko toisella oikeasti olla tunteita ilman reaktioita? Jos mikään tekemäni tai sanomani ei saa aikaan (näkyvää!) reaktiota, haluttua muutosta tai mitään toimintaa, onko asia silloin toiselle yhdentekevä? Olenko minä silloin yhdentekevä? Onko ”ongelma” rakkauden määrässä eikä itse asiassa?
Tämä on asia josta olen käynyt keskustelun jos toisenkin minulle hyvin tärkeän ihmisen kanssa. Hän sanoo että se, ettei hän lähde mukaan minun tunnekuohuuni tarkoita ettei mikään hänen sisällään liikkuisi. Tai että jos hän ei muuta tekemistään sen perusteella tarkoita etteikö hän ymmärtäisi sanomaani. Tai ettei mitään näkyvää reaktiota tapahdu tarkoita etteikö hän rakastaisi minua. Hän vain kokee asian eritavalla. Se on hänen luonteensa. Pohtia asiaa sisällä syvimmässään ja ehkä sitten pitkällä aikavälillä muuttaa toimintaansa molemmille edullisempaan suuntaan.
Ikävä on se tosiasia että yleensä nämä tilanteet kärjistyvät negatiivisten asioiden yhteydessä. Toki haluaisin nähdä enemmän reaktioita myös positiivisissa asioissa mutta ne ovat kuitenkin jo muutoinkin helpommin havaittavissa; hymy, nauru, onnellinen tyyneys, raukeus, läheisyys. Harvemmin mies kuitenkaan itkee surussaan kuin minä tai korottaa ääntään keskustelussa.
Etsin verkosta asiaan liittyvää materiaalia. Mitä tunne on, mitä tunnereaktiot ovat ja mistä ja miksi ne syntyvät. Etsin myös tunneälyn käsitteitä. Ja miten nämä asiat vaikuttavat parisuhteeseen. Auttavatko ne minua käsittelemään asiaa? Auttavatko ne minua ymmärtämään hänen kantaansa? En tiedä. Mutta ehkä maailmankuvani laajenee ja jonain päivänä oikeasti ymmärrän häntä paremmin. Ja toivottavasti se parantaa meidän suhdettamme entisestään. Koska kaikesta huolimatta rakkaus vie eteenpäin ja päivistä selvitään suhteellisen onnellisina. Vaikka minä reagoinkin paljon näkyvämmin kuin hän. Se on vain luonteeni skorpionina.
Odotan reaktioita myös muilta ihmisiltä ympärilläni. (Nyt puhutaan siis tärkeistä ihmisistä joiden sanoilla ja teoilla on väliä, ei kenestä tahansa hyvän päivän tutusta). Odotan merkkejä joilla näen ja ehkä kuulenkin miten henkilö on reagoinut sanoihin, eleisiin ja tekoihin. Ja kun niitä ei ole / tule.. koen että sillä toisella ei ole (riittävästi) tunnetta minua kohtaan. En ole hänelle tärkeä. Toisin sanoen olen hänelle yhdentekevä. Ihmissuhteissa tämä muodostaa ongelman. Kysyn itseltäni; voiko toisella oikeasti olla tunteita ilman reaktioita? Jos mikään tekemäni tai sanomani ei saa aikaan (näkyvää!) reaktiota, haluttua muutosta tai mitään toimintaa, onko asia silloin toiselle yhdentekevä? Olenko minä silloin yhdentekevä? Onko ”ongelma” rakkauden määrässä eikä itse asiassa?
Tämä on asia josta olen käynyt keskustelun jos toisenkin minulle hyvin tärkeän ihmisen kanssa. Hän sanoo että se, ettei hän lähde mukaan minun tunnekuohuuni tarkoita ettei mikään hänen sisällään liikkuisi. Tai että jos hän ei muuta tekemistään sen perusteella tarkoita etteikö hän ymmärtäisi sanomaani. Tai ettei mitään näkyvää reaktiota tapahdu tarkoita etteikö hän rakastaisi minua. Hän vain kokee asian eritavalla. Se on hänen luonteensa. Pohtia asiaa sisällä syvimmässään ja ehkä sitten pitkällä aikavälillä muuttaa toimintaansa molemmille edullisempaan suuntaan.
Ikävä on se tosiasia että yleensä nämä tilanteet kärjistyvät negatiivisten asioiden yhteydessä. Toki haluaisin nähdä enemmän reaktioita myös positiivisissa asioissa mutta ne ovat kuitenkin jo muutoinkin helpommin havaittavissa; hymy, nauru, onnellinen tyyneys, raukeus, läheisyys. Harvemmin mies kuitenkaan itkee surussaan kuin minä tai korottaa ääntään keskustelussa.
Etsin verkosta asiaan liittyvää materiaalia. Mitä tunne on, mitä tunnereaktiot ovat ja mistä ja miksi ne syntyvät. Etsin myös tunneälyn käsitteitä. Ja miten nämä asiat vaikuttavat parisuhteeseen. Auttavatko ne minua käsittelemään asiaa? Auttavatko ne minua ymmärtämään hänen kantaansa? En tiedä. Mutta ehkä maailmankuvani laajenee ja jonain päivänä oikeasti ymmärrän häntä paremmin. Ja toivottavasti se parantaa meidän suhdettamme entisestään. Koska kaikesta huolimatta rakkaus vie eteenpäin ja päivistä selvitään suhteellisen onnellisina. Vaikka minä reagoinkin paljon näkyvämmin kuin hän. Se on vain luonteeni skorpionina.
"Tunne on järkeä voimakkaampi vaikuttaja. Jos yrittää saada muutosta aikaan järkeilemällä, ei se onnistu, mikäli tunteen tuomat ajatukset ovat järkiperusteiden kanssa ristiriidassa. Ihminen on voimakkaasti tunteiden mukaan elävä olento"
”Ihmisellä on kaksi mieltä; järjen mieli ja tunteen mieli. Jonkin asian hyväksyminen vain järjellä ei onnistu - tunne on aina saatava mukaan. Tunteen reaktiot ovat huomattavasti järkeilyä nopeampia. Siksi tunteet pääsevät joskus valloilleen ennen kuin järki saa ne kontrolliin. Tunnereaktio on nopea, mutta epätarkka; sinne päinkin olevat tapahtumat tms saattavat aiheuttaa opitun tunnereaktion. Tunteiden nopeus on perua ajoilta miljoonia vuosia sitten, kun sekunnin murto-osakin saattoi ratkaista henkiin jäämisen.”
”Erityisesti vihastuessaan ihminen saattaa joutua "tunnekaappauksen" alaiseksi - hän ei hallitse tunteitaan. Silloin ihmisen primitiivireaktio - taistele tai pakene - vaikuttaa usein tunnekaappauksen aikana; Esimerkiksi riidan aikana: taistele vastaa vastahyökkäystä, pakene vastaa vetäytymistä ja mykkäkoulua. Tunnekaappauksen aikana kyky kuunnella, ajatella ja puhua katoaa. On saatava itsensä rauhoittumaan; sisäisellä puhelulla tai muulla ajatukset hetkeksi pois tunnekuohusta vievällä, rationaalisella aktiviteetilla.”
”Tytöille opetetaan tunteiden käsittelyä lapsena enemmän kuin pojille. Miehet ovat avioliitossa vetäytyviä ja naiset taasen vaativat huomiota ja haluavat puhua - erityisesti keskinäisestä suhteesta, mikä monesti on miehelle kiusallista. Nainen on usein oppinut miestä empaattisemmaksi, mies on naista kehittymättömämpi tunteittensa käsittelyssä ja muiden ihmisten tunteiden huomioimisessa.”
”Tunneälykkyys on omien tunteiden tiedostamista, omien tunteiden hallitsemista, motivaation löytämistä, muiden ihmisten tunteiden havaitsemista, kykyä hoitaa ihmissuhteita, kykyä hoitaa itseään.”
”Ihmistyyppejä tunteittensa hallitsemisen mukaan jaoteltuina ovat tunteensa tiedostavat, tunteilleen voimattomat ja tunteensa hyväksyvät."
No comments:
Post a Comment